Pieni ihminen. Masennuksen kourissa. Etsii suuntaa, mutta ei tiedä minne mennä? Tahtoo jakaa kokemuksensa muiden kanssa ja yrittää epätoivoisesti löytää kultaista keskitietä.
Koitan tätäkin tulla aina silloin tällöin päivittämään, ettette vaan unohda minua. ;D hahah. Njoo. Paljon on ollut mielen päällä viime aikoina. Pitäisi löytää kaksio, jonne siis muutamme "siskoni" kanssa. Pitäisi löytää työharjoittelupaikka. Uusi terapeuttikin ym. Joskus ois vaan niin paljon helpompaa kun vois sysätä jollekin toiselle kaikki asiat, että tee nämä mun puolesta. Mutta, mä en anna itselleni enkä masennukselle periksi. Mä en vaivu epätoivoon. Asiat kyllä järjestyy aina jotenkin tavalla tai toisella. Ja vaikkei järjestyiskään, niin so? Tää on vaan elämää, elämä kyllä jatkuu.
Ollaan Murmu-siskoni kanssa juteltu mm. tänään siitä, että ei oo yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää. Voi olla monta oikeaa tapaa. Ei pitäisi olla liian tuomitsevainen itselleen tai elämälle. Me ollaan vielä nuoria. Elämä edessä. Kai tulevaisuudella on tarjottavana jotain hyvääkin?
No, asiasta toiseen. Mä oon viime aikoina alkanu miettimään mun muita ystäviä. Ystäviä, jotka asuu täällä samassa kaupungissa kuin minä. Kenestäkään ei oo kuulunu mitään. Kukaan ei kysele, että haluisko nähä. Kukaan ei ota yhteyttä. En oikein ymmärrä, että MIKSI? Olenko mä huonoa seuraa, jonka kanssa ei jaksa olla vai mistä on kyse?
Siis en mä itseäni yksinäiseksi tunne, mutta siis.. mietin vaan, että mistä moinen johtuu.
No, ei kai mistään ihmeellisestä. Toivottavasti ei.
Nyt minä kuitenkin annan itselleni levon. Siis henkisesti. En jaksa stressata. En jaksa. Se kuluttaa liikaa voimia nyt. Ja miksi stressata? Mitä mä siitä hyödyn? Eiköhän asiat järjesty itsestään ilman stressaustakin. Taidan jatkaa siivoamista --> se on mun terapiaani :D
PS. Musta toi kuva jotenkin kiteyttää pieneen muotoonsa ihmiselämän. Me kuljemme täällä maailmassa suurimmaksi osaksi yksin ja itseämme varten. Pimeälle tiellä, etsien oikeaa suuntaa joka veisi kohta valoa.
Heip kaikki ihanaiset ja anteeksi heti alkuun, etten ole nyt vähään aikaan tänne kirjoitellut... Mutta aina ei vain jaksa.
Mie olen hillunut, jutellut ja viettänyt aikaa tässä nyt vähän reilu viikon verran minulle todella tärkeän ystävän, sielunsiskoni, Murmun kanssa täällä minun asunnollani. On ollut ihanaa aikaa, vaikka tässä ystävälläni onkin tosi suuria muutoksia elämässään. Mutta olen yrittänyt tukea häntä kaikessa niin hyvin kuin pystyn. <3 Sehän on minun tehtäväni, koska olenhan sentään hänen suojelusenkeli :) Minulle itselleni kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Oikeastaan ei ole kauheasti mieliala heitellyt nyt vähään aikaan, mikä on vain tosi hyvä asia. Suuret mielialan muutokset tuottaa mulle ylimäärästä ahdistusta. Luulen, että olen alkanut löytämään henkisen tasapainoni. Vihdoinkin. Sillä nimittäin sitä olen kaivannut.
Oikeastaan yksi asia mikä minua nyt mietityttää on se, että minun pitäisi alkaa etsimään itselleni psykoterapeuttia, eli hakisin tuota Kelan yksilöpsykoterapiaa.. piiitkä sana.. :D, syy siihen miksi alkaisin hakemaan on se, että nykyisen terapeuttini kanssa minulla ei oikein kemiat kohtaa. Ja silloinhan terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos kemiat ei kohtaa. Mietin vain sitä, että miksi minulle ei voitaisi vaihtaa toista terapeuttia siellä nykyisessä kyseisessä paikassa. Miksi minun pitäisi alkaa hakemaan jotain yksityistä.. Ja muutenkin minusta on tuntunut nyt jo pidemmän aikaa siltä, että mä en tarvitse terapiaa enää kerran viikossa. Eli siis jos yksilöpsykoterapiaa hakisin, niin silloin käynnit siellä juuri olisi joko kerran tai kaksi viikossa.
Mulla on sellainen olo nyt, että vaikka kerran kuukaudessa käynnit voisivat olla ihan hyviä. Ja sitten jos joskus tulee vaikeampi tilanne, niin käyntejä voisi taas tihentää. Mutta mä oon oikeesti ihmetelly tätä jo pidemmän aikaa, että mikä on vialla (:DD), kun mua ei enää nykysin masenna. En siis tunne olevani vieläkään täysissä voimissa, mutta voimakkaaksi itseni tunnen. No asiasta toiseen.. ollaan tässä tämän ystäväni kautta sielunsiskon kanssa mietitty, että muutettais kämppiksiksi. Ystäväni siis asuu tällä hetkellä toisessa kaupungissa, mutta on miettinyt että muuttaisi tänne. Ja koska kumpikaan meistä ei pidä yksinasumisesta, niin kämppiksinä asuminen olisi aika hyvä juttu. :)
Nyt meen tupakalle tonne ystäväni seuraan,mutta palataan taas -->
Tänään näin pitkästä aikaa yhtä todella ihanaa ystävääni. Sielunsiskoani, jonka kanssa pystytään juttelemaan kaikesta ja jonka kanssa ollaan koettua kaikenlaista. <3
Juteltiin paljon omista elämistämme, asioista jotka ovat elämässämme tapahtuneet, asioista jotka mieltämme ovat painaneet tai painavat tälläkin hetkellä ja onnesta. Mitä onni on, mitä se pitää sisällään? Miten onkin niin hirmu helppoa verrata itseään ensiksi muihin ihmisiin ja niihin asioihin mitä heillä on, mutta mitä ei itsellä oli? Jollakin on rakastava kumppani rinnalla, jollakin on lapsi tai lapsia, joillakin on työ, joillakin omakotitalo, joillakin ne kaikki samassa paketissa. Tuoko ne asiat kuitenkaan onnea?
Eivät välttämättä, jos sinulla on koko ajan itsesi kanssa paha olla. Jos et suo itsellesi mahdollisuutta onneen, et anna itsellesi lupaa olla onnellinen, vihaat itseäsi, joka ikistä ruumiinosaasi ja elämääsi jonka keskelle olet syntynyt tai jollaisen olet luonut. Mutta mikä siinä on niin vaikeaa, ettei anna itselleen lupaa olla onnellinen? Tai miksi vihaa itseään? Tai syyttelee tekemistään virheistä jne.. Asioita riittää.
Entä jos vain olisi ylpeä itsestään, siitä minkälainen on? Koska toista samanlaista ei ole. Mitä jos vain antaisi itselleen luvan olla onnellinen ja yrittää tiedostaa, että hetkinen.. minullakin on lupa olla onnellinen. Minullekin saa tapahtua hyviä asioita. Ehkä minä voisin niistä huonoistakin asioista yrittää löytää jotain hyvää. Miksi kaiken pitäisi olla vain paskaa? Koska ei se sitä ole. Minä voin olla onnellinen, jos minä niin itse haluan. Jos minä päätän, että teen elämästäni onnellisempaa, niin mikä estää minua saavuttamasta sitä? Onneni tiellä ei ole muita esteitä, kuin minä itse. Mutta jos minä oppisin ensin elämään itseni kanssa, enää minä en olisi itseni tiellä. Vaan ehkä siinä vierellä, näyttämässä oikeaa reittiä ja tukemassa ja valintojani.
Tähän lopuksi, KIITOS TIINALLE ETTÄ OLET OLEMASSA!
Heipsis vaan. Oon nyt ollu täällä vanhempieni luona viettämässä joulua 3 yön ajan ja vielä ajattelin olla täällä ainakin 3 yötä. Mulla ei oo jotenkaan tänä jouluna ollu ollenkaan minkäänlaista joulufiilistä. En jaksa joululauluja, en jaksa jouluhössötystä. Haluun vaan levätä ja olla, kuunnella musaa ja nukkua. Katsoa leffoja ja syödä itteni ähkyyn. Siitä on mun joulu tehty. Joululahjaksi sain sähköhammasharjan ja se riittää miulle. En mie muuta tarvii..
Mieliala ollu vaan jotenkin näinä viime päivinä niin alakuloinen. Siis.. mullahan oli oikein ihana viime viikko. Vähän kauempaa Suomea oli mun luomassa käymässä yks ihana mies, jonka kans meillä oli niin romanttinen ja hellä viikko, että! ollaan kerran nähty tän miehen kanssa aikasemmin, mutta sit sen jälkeen oli kaikenlaisia sekaannuksia ja vähän riitaakin kyseisen ihmisen kanssa.. mutta nyt meidän välit on taas lämmenneet. Voi että, ku mulla on sitä niin kova ikävä!!!!! se perjantaina jätti miut bussiasemalle, ku lähin sieltä tulee tänne porukoille ja se ite lähti sit ajelee takas omaan kotiinsa päin. ÄÄÄÄÄ.... miksi aina, AINA, kun mä tutustun johonki ihanaan.. ja kerranki ois hyvä mies.. niin miks sen pitää asua toisella puolella Suomea. :(((( eihän välimatka tietenkään este ole, mutta miten minäkään köyhä ihminen pääse ikinä minnekään, ku hyvä jos rahaa on ikinä mihinkään..
Toinen asia mikä on vetänyt mielialaa alaspäin, on; itsesyyttely. Täällä vanhempien luona ollessa oon nyt monesti miettiny, että mitähän vanhemmatkin mahtaa musta ajatella, ku oon tämmönen mielenterveyskuntoutuja, jonka elämä on vähän väliä pois raiteiltaan.. vaikka koko ajanhan tässä nää munkin asiat on menossa vaan parempaan suuntaan, toivon mukaan, mutta kun sitä ite toivois että kaikki tapahtus nyt ja heti. Ei viikon päästä, ei kuukauden päästä, vaan nyt HETI :D vaikka tottakai sen tietää, ettei mitkään asiat voi järjestyä oikein päivässä. Se vie aikaa.
Nooo.. jotain hyvääkin. Mie oon vaihtamassa miun terapeuttia, kun mulla ei oikein nykyisen kanssa kemiat natsaa. Tai siis oikeestaan rupeen hakemaan kelan kautta yksilöpsykoterapiaa, jossa mun ite täytyy etsii se psykiatri, tai psykologi tai mikä lie. Pitää alottaa tossa tammikuussa sen etsiminen. Jospa sen kanssa sitten voitais käsitellä näitä ongelmia ja mietteitä yhdessä ja paremmin.
Sori, en oo ehtiny tänne pahemmin postailee kun on ollu aikas kiirus viikko ja mukava viikko tässä. Mun luona on ollut käymässä yks mua 5 vuotta vanhempi komea mies, jonka kans ollaan täs vietetty leppoisaa aikaa, katseltu leffoja, tehty ruokaa jne.... :)
Viimesessä postauksessa mietin sitä kaveri-juttua, että kun ei mulle vastaillu tai mitn.. että onhan kaikki kunnossa. NIIN on kaikki kunnossa. Se oli vaan ollut nukkumassa ja puhelin oli ollu kiinni. Mutta mä ku oon sellanen hätähousu, että heti hätäilemässä.
Palailen asiaan tänne paremmalla ajalla tossa joulun jälkeen.
Varautukaa, ajattelin nyt kirjoittaa oikein piiiiiiiiiiiitkän postauksen, kun on niin tylsää. :-D (kahvipannu porisee tuolla taustalla, vaikka kellokin on jo 21.48, no se on vaan tää mun rytmi). Tänään tosin pomppasin ylös jo klo. 09.00 *taputtaa*, hyvä minä. Ei paskempi juttu. Tuntuu kyllä olo paljon paremmalta kun herää aikaisin, kun tavallaan vaikka ei oiskaan minnekään sitä menoa, niin silti jotenkin mukava herätä vielä päivänvalon aikaan. Nyt talvisin kun on muutenkin koko ajan niin pimeää. Kesä, tule jo takaisin. <3 Joskus on hyvä pysähtyä paikalleen ja kysyä itseltään: "mitä minulle kuuluu?" ihan näin asiasta kymmenenteen ja... tällä hetkellä mun täytyy myöntää että mulle kuuluu ihan hyvää. Jotenkin se pitää sanoa näin varovaisesti "ihan", kun sitä on jotenkin tottunut sellaseen kokoaikaiseen masikseen/huonoon olotilaan, niin pitää ihan kuiskaten sanoo että nyt menee paremmin. Kai sitä jotenkin alitajuisesti pelkää koko ajan, että kohta taas varmaan kaikki romahtaa.
Juuuu.. eli hyvää kuuluu. Siis ihan hyvää. :D heh. Eilen tosiaan joo loppui Big Brotherhkin, nyyyyh :( ei oo nyt mitään mitä kattoo, tai no on.. mutta kuitenkin. Janica sitten voitti, mikä tosin ei yllättänyt, kun sitä aavistelinkin.. mut mut.. no ei ollu mun lemppariasukas, mutta toisaalta samapa tuo kuka sen voittaa, on niitä tärkeämpiäkin huolenaiheita elämässä.
Kävin tänään äitipolilla moikkaamassa serkkua ja sen miestä. Ne sai tossa ihan muutamia päiviä sitten suloisen tyttövauvan. <3 näin sen siitä oven lasin takaa, ja voi että miten pieni ja suloinen lapsi siellä nukkui <3 oon niin onnellinen niiden puolesta. Musta tulee muuten tälle lapselle sylikummi, mikä on mulle iso kunnia. Oi, ootan sitä päivää kun on kastetilaisuus :)
Taas mulle on iskeny kauhee vauvakuume. Näköjään miehilläkin voi sellainen olo. Mutta, siinä on vaan niinku taas kerran yks ongelma esteenä. Eipä oo kovin todennäköistä, että omaa lasta tulisin koskaan saamaan. Se on se, kun sitä on homoseksuaaliksi syntynyt ja miehistä kiinnostunut, niin harvemmimpa sitä 2 miestä voi lasta saaha. :( surettaa. Vaikka mukava juttu sinänsä se, että lähipiirissä noita mukuloita tunnutaan tekevän melkein kuin liukuhihnalta, mutta ei se ole silti sama asia. Joskus sitä vaan toivois, että vois kasvattaa pienestä ihmisestä kunnollinen ja hyvän aikuisen ja jolle voisi opettaa ns. omia elämän viisauksiaan. Mutta tähän tilanteeseen on nyt tyydyttävä.. ja that's it.
Asiasta taas vaihteeksi kukkaruukkuun. Mua on tänään vähän mietityttänyt mun yks hyvä ystävä. Se muutti yheltä paikkakunnalta samaan kaupunkiin (jossa minä asun), niin tässä muutamia kuukausia sitten. Ja, se on ollu nyt tässä kotipaikkakunnallaan käymässä vähän yli viikon. Sen piti tulla jo eilen takas tännepäin ja jännittämään mun kanssa yhdessä bb-finaalia. Mutta se oli sit niin väsynyt, ettei se jaksanut lähtee eilen enää ajamaan. Ei siinä mitään. Mutta sit tänään oon yrittäny soittaa sille aika monta kertaa, tossa iltapäivällä joskus kolmen jälkeen. No se ei vastaa puhelimeen ja ajattelin, että no se varmaan vielä nukkuu. Sen sisko sit sattu olemaan fb:ssä ja kysyin siltä, että vielä se neiti X on nukkumassa ja sen sisko sano, et se oli tänään tullu aiemmin päivästä jo takas tännepäin. No sit oon yrittäny täs pitkin iltaa sille soittaa, et haluisko se tulla kahvelle mun luo, mutta se ei oo vastannu eikä oo soittanu takasin. Mä nyt ehkä taas mietin ihan liikaa, mutta tuli jo hetkeks sellanen mieleen.. että ei kai se vaan oo mistään suuttunu mulle.. :( ? en kyllä tietääkseni oo mitään pahaa ainakaan tehnyt. No, jospa siihen vaan olis joku järkevä selitys.. Ja viiielä asiasta kymmenenteen. :DDDD (joko kyllästyttää??) hehe. No niin, siis eli mähän oon ollu tässä kohta melkein jo vuoden ajan työttömänä. Tossa alkukeväästä mie olin sairaslomalla muutaman kuukauden, kun mulla taas tuo masennus iski pahempana. Ja tää syksy on sit ollu melkosta hullunmyllyä, ku oon ravannu terapeutilla, lääkärissä, työvoimapalvelu-keskuksessa ja vaikka sun missä..miettien että mitäs nyt seuraavaksi. No, vihdoin sit asiat alko selkenemään ja päätin hakea sellasta Kelan Mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennusta paikasta X. No sen paikan kanssa aletaan ns. nyt kartottamaan, että mihin voisin mennä työharjoitteluun/kokeiluun. Eli tän tarkoituksena olis mua saada takas työelämään, ja samalla voisin harjottelujen aikana tutustua vaikkapa erilaisiin aloihinkin. Sitä on vähän vaikee selittää, mutta kuitenkin, mun piti kirjottaa sellaselle lapulle tavoitteitani, tiettyä aihetta koskien ja ajattelin nyt niitä tavoitteitani kirjottaa tännekkin..
Aseta kunkin elämän osa-alueen kohdalle 1-3 tavoitetta, jotka muuttavat elämääsi parempaan suuntaan.
OSA-ALUE 1: TYÖ - Tavoitteena löytää viihtyisä ja monipuolinen työ - Työ jossa opin uutta ja joka tarjoaa haasteita - Hyvä työympäristö (käsittää siis niin henkisen kuin fyysisen ympäristön)
OSA-ALUE 2: IHMISSUHTEET - Tavoitteena löytää esim. uusia ystäviä - Ystäviä, joiden kanssa on paljon muutakin ajanvietettä kuin juominen - Tavoitteena myös tavata enemmän sukulaisia ja ystäviä, jotka asuvat eri kaupungeissa
OSA-ALUE 3: VAPAA-AIKA - Uusia harrastuksia esim. liikunta - Enemmän sosiaalisia tilanteita vapaa-ajalla - Normaalimpi päivärytmi
OSA-ALUE 4: TERVEYS -Painon pudottaminen -Tupakoinnin lopettaminen -Terveellisemmät elämäntavat noin yleensä
Tossapa on sellaisia omia mietteitäni siitä, mitkä asiat voisivat muuttaa elämääni vähän parempaan suuntaan ja saamaan minut voimaan paremmin. Kannattaa muiden kirjotella tollasia tavoitejuttuja vaikka ja ottaa päämääriä elämään. Elämä ilman sisältöä, ei oikein tunnu miltään, joten siksi sitä sisältöä on hyvä olla.
Huh.... nyt saa tän postauksen kirjottaminen riittää, kädet alkaa olla kohta ihan muusina :D tähän loppuun vielä yks hyvä biisi johon oon ihastunu <3 ZAU!
Iso nyyh, Big Brother 2011 päättyy tänään. Mihin tää reilu 3 kk on taas mennyt.. ja mitä mä nyt seuraan silloin kun ei ole tekemistä? ;< ei kai mulla vaan oo köyhä elämä.. eeeei :D heh. Mutta jostainhan se huvi on revittävä. Vaikee muuten sanoo, kuka astelee voittajana talosta. Mun suosikki Sebastian tippu viime viikolla, enkä oikein tiiä kuka näistä jäljellä olevista on paras.. en ainakaan toivois Benin voittavan. En kyllä Tanjankaan. Toisaalta Janicastakaan en oo saanu mitään irti. Että ehkä sitten Mikael tai Suvi. Äh.. vaikeeta. No illalla selvii.. :D Kuka on teidän suosikki?
Odottelen tässä että ruoka valmistuis. Päätin tänään vähän retkahtaa ja syön rasvasta ruokaa. Ranskalaisia, kalapuikkoja ja kermaviilikastiketta <333 mmmh. Nam. Sit mulla on vielä karkkipussi. <3 kyllä nyt kelpaa. Ja oikeestaan voin ihan hyvällä omalla tunnolla nyt vähän herkutellakkin. Oon viikon aikana polkenu kuntopyörällä melkein 40 kilometriä, mikä on mulle saavutus. :D Pakko oli alottaa nyt tää kunnon liikkuminen, ku mulla ei tätä ikää vielä niin kovin paljoa oo, ja mulla on jo nyt verenpaine-ongelmia ja lääkityskin sitä varten. :// ei ei ei. Nyt kun vielä voi, niin täytyy ruveta liikkuu vaan enemmän ja enemmän ja tiputtaa vähän painoa.
Mutta nyt mä poistun. Antoisaa BB-finaalia kaikille jotka sitä seuraa!
