Tänään näin pitkästä aikaa yhtä todella ihanaa ystävääni. Sielunsiskoani, jonka kanssa pystytään juttelemaan kaikesta ja jonka kanssa ollaan koettua kaikenlaista. <3
Juteltiin paljon omista elämistämme, asioista jotka ovat elämässämme tapahtuneet, asioista jotka mieltämme ovat painaneet tai painavat tälläkin hetkellä ja onnesta. Mitä onni on, mitä se pitää sisällään?
Miten onkin niin hirmu helppoa verrata itseään ensiksi muihin ihmisiin ja niihin asioihin mitä heillä on, mutta mitä ei itsellä oli? Jollakin on rakastava kumppani rinnalla, jollakin on lapsi tai lapsia, joillakin on työ, joillakin omakotitalo, joillakin ne kaikki samassa paketissa. Tuoko ne asiat kuitenkaan onnea?
Eivät välttämättä, jos sinulla on koko ajan itsesi kanssa paha olla. Jos et suo itsellesi mahdollisuutta onneen, et anna itsellesi lupaa olla onnellinen, vihaat itseäsi, joka ikistä ruumiinosaasi ja elämääsi jonka keskelle olet syntynyt tai jollaisen olet luonut.
Mutta mikä siinä on niin vaikeaa, ettei anna itselleen lupaa olla onnellinen? Tai miksi vihaa itseään? Tai syyttelee tekemistään virheistä jne.. Asioita riittää.
Entä jos vain olisi ylpeä itsestään, siitä minkälainen on? Koska toista samanlaista ei ole. Mitä jos vain antaisi itselleen luvan olla onnellinen ja yrittää tiedostaa, että hetkinen.. minullakin on lupa olla onnellinen. Minullekin saa tapahtua hyviä asioita. Ehkä minä voisin niistä huonoistakin asioista yrittää löytää jotain hyvää. Miksi kaiken pitäisi olla vain paskaa? Koska ei se sitä ole. Minä voin olla onnellinen, jos minä niin itse haluan. Jos minä päätän, että teen elämästäni onnellisempaa, niin mikä estää minua saavuttamasta sitä? Onneni tiellä ei ole muita esteitä, kuin minä itse. Mutta jos minä oppisin ensin elämään itseni kanssa, enää minä en olisi itseni tiellä. Vaan ehkä siinä vierellä, näyttämässä oikeaa reittiä ja tukemassa ja valintojani.
Tähän lopuksi, KIITOS TIINALLE ETTÄ OLET OLEMASSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti