maanantai 26. joulukuuta 2011

Ei niin iloinen joulufiilis.

Heipsis vaan.
Oon nyt ollu täällä vanhempieni luona viettämässä joulua 3 yön ajan ja vielä ajattelin olla täällä ainakin 3 yötä.
Mulla ei oo jotenkaan tänä jouluna ollu ollenkaan minkäänlaista joulufiilistä. En jaksa joululauluja, en jaksa jouluhössötystä. Haluun vaan levätä ja olla, kuunnella musaa ja nukkua. Katsoa leffoja ja syödä itteni ähkyyn. Siitä on mun joulu tehty. Joululahjaksi sain sähköhammasharjan ja se riittää miulle. En mie muuta tarvii..

Mieliala ollu vaan jotenkin näinä viime päivinä niin alakuloinen. Siis.. mullahan oli oikein ihana viime viikko. Vähän kauempaa Suomea oli mun luomassa käymässä yks ihana mies, jonka kans meillä oli niin romanttinen ja hellä viikko, että! ollaan kerran nähty tän miehen kanssa aikasemmin, mutta sit sen jälkeen oli kaikenlaisia sekaannuksia ja vähän riitaakin kyseisen ihmisen kanssa.. mutta nyt meidän välit on taas lämmenneet. Voi että, ku mulla on sitä niin kova ikävä!!!!! se perjantaina jätti miut bussiasemalle, ku lähin sieltä tulee tänne porukoille ja se ite lähti sit ajelee takas omaan kotiinsa päin. ÄÄÄÄÄ.... miksi aina, AINA, kun mä tutustun johonki ihanaan.. ja kerranki ois hyvä mies.. niin miks sen pitää asua toisella puolella Suomea. :(((( eihän välimatka tietenkään este ole, mutta miten minäkään köyhä ihminen pääse ikinä minnekään, ku hyvä jos rahaa on ikinä mihinkään..

Toinen asia mikä on vetänyt mielialaa alaspäin, on; itsesyyttely. Täällä vanhempien luona ollessa oon nyt monesti miettiny, että mitähän vanhemmatkin mahtaa musta ajatella, ku oon tämmönen mielenterveyskuntoutuja, jonka elämä on vähän väliä pois raiteiltaan.. vaikka koko ajanhan tässä nää munkin asiat on menossa vaan parempaan suuntaan, toivon mukaan, mutta kun sitä ite toivois että kaikki tapahtus nyt ja heti. Ei viikon päästä, ei kuukauden päästä, vaan nyt HETI :D vaikka tottakai sen tietää, ettei mitkään asiat voi järjestyä oikein päivässä. Se vie aikaa.

Nooo.. jotain hyvääkin. Mie oon vaihtamassa miun terapeuttia, kun mulla ei oikein nykyisen kanssa kemiat natsaa. Tai siis oikeestaan rupeen hakemaan kelan kautta yksilöpsykoterapiaa, jossa mun ite täytyy etsii se psykiatri, tai psykologi tai mikä lie. Pitää alottaa tossa tammikuussa sen etsiminen. Jospa sen kanssa sitten voitais käsitellä näitä ongelmia ja mietteitä yhdessä ja paremmin. 

2 kommenttia:

  1. Älä syyttele itteäs, ennemmin sun pitäs olla ylpeä itestäsi mistä kaikesta sä olet selvinny <3 Ei jokaisen polulle langeteta tuollaisia vaikeuksia, ei moni selviäisi. Sä oot helvetin vahva ihminen!

    VastaaPoista
  2. (: samaa mieltä Tiinan kanssa.
    Aloin vasta vähän aika sitten lukemaan sun blogias, oikeesti, ehk tyylii 2vkoo sitte x)
    mut sä vaikutat kuitenki ihmiseltä, joka on vahva, kävi miten kävi (:
    Ja jos sä tapaat jonkun, ni (en sano ettet tekis niin!) vaikka kävele tai pyöräile sen luo jos et muuta keksi :D (okei toi oli maailman paras neuvo)

    VastaaPoista