maanantai 16. tammikuuta 2012

Ihme & kumma.

Heeei

Koitan tätäkin tulla aina silloin tällöin päivittämään, ettette vaan unohda minua. ;D hahah.
Njoo. Paljon on ollut mielen päällä viime aikoina. Pitäisi löytää kaksio, jonne siis muutamme "siskoni" kanssa. Pitäisi löytää työharjoittelupaikka. Uusi terapeuttikin ym. Joskus ois vaan niin paljon helpompaa kun vois sysätä jollekin toiselle kaikki asiat, että tee nämä mun puolesta.
Mutta, mä en anna itselleni enkä masennukselle periksi. Mä en vaivu epätoivoon. Asiat kyllä järjestyy aina jotenkin tavalla tai toisella. Ja vaikkei järjestyiskään, niin so? Tää on vaan elämää, elämä kyllä jatkuu.

Ollaan Murmu-siskoni kanssa juteltu mm. tänään siitä, että ei oo yhtä oikeaa tapaa elää tätä elämää. Voi olla monta oikeaa tapaa. Ei pitäisi olla liian tuomitsevainen itselleen tai elämälle. Me ollaan vielä nuoria. Elämä edessä. Kai tulevaisuudella on tarjottavana jotain hyvääkin?

No, asiasta toiseen. Mä oon viime aikoina alkanu miettimään mun muita ystäviä. Ystäviä, jotka asuu täällä samassa kaupungissa kuin minä. Kenestäkään ei oo kuulunu mitään. Kukaan ei kysele, että haluisko nähä. Kukaan ei ota yhteyttä. En oikein ymmärrä, että MIKSI? Olenko mä huonoa seuraa, jonka kanssa ei jaksa olla vai mistä on kyse?

Siis en mä itseäni yksinäiseksi tunne, mutta siis.. mietin vaan, että mistä moinen johtuu.

No, ei kai mistään ihmeellisestä. Toivottavasti ei.

Nyt minä kuitenkin annan itselleni levon. Siis henkisesti. En jaksa stressata. En jaksa. Se kuluttaa liikaa voimia nyt. Ja miksi stressata? Mitä mä siitä hyödyn? Eiköhän asiat järjesty itsestään ilman stressaustakin. Taidan jatkaa siivoamista --> se on mun terapiaani :D

 
PS. Musta toi kuva jotenkin kiteyttää pieneen muotoonsa ihmiselämän. Me kuljemme täällä maailmassa suurimmaksi osaksi yksin ja itseämme varten. Pimeälle tiellä, etsien oikeaa suuntaa joka veisi kohta valoa.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Hihhulointia ja suunnitelmia.

Heip kaikki ihanaiset ja anteeksi heti alkuun, etten ole nyt vähään aikaan tänne kirjoitellut... Mutta aina ei vain jaksa.

Mie olen hillunut, jutellut ja viettänyt aikaa tässä nyt vähän reilu viikon verran minulle todella tärkeän ystävän, sielunsiskoni, Murmun kanssa täällä minun asunnollani. On ollut ihanaa aikaa, vaikka tässä ystävälläni onkin tosi suuria muutoksia elämässään. Mutta olen yrittänyt tukea häntä kaikessa niin hyvin kuin pystyn. <3 Sehän on minun tehtäväni, koska olenhan sentään hänen suojelusenkeli :)

Minulle itselleni kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Oikeastaan ei ole kauheasti mieliala heitellyt nyt vähään aikaan, mikä on vain tosi hyvä asia. Suuret mielialan muutokset tuottaa mulle ylimäärästä ahdistusta. Luulen, että olen alkanut löytämään henkisen tasapainoni. Vihdoinkin. Sillä nimittäin sitä olen kaivannut.

Oikeastaan yksi asia mikä minua nyt mietityttää on se, että minun pitäisi alkaa etsimään itselleni psykoterapeuttia, eli hakisin tuota Kelan yksilöpsykoterapiaa.. piiitkä sana.. :D, syy siihen miksi alkaisin hakemaan on se, että nykyisen terapeuttini kanssa minulla ei oikein kemiat kohtaa. Ja silloinhan terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos kemiat ei kohtaa.
Mietin vain sitä, että miksi minulle ei voitaisi vaihtaa toista terapeuttia siellä nykyisessä kyseisessä paikassa. Miksi minun pitäisi alkaa hakemaan jotain yksityistä.. Ja muutenkin minusta on tuntunut nyt jo pidemmän aikaa siltä, että mä en tarvitse terapiaa enää kerran viikossa. Eli siis jos yksilöpsykoterapiaa hakisin, niin silloin käynnit siellä juuri olisi joko kerran tai kaksi viikossa. 

Mulla on sellainen olo nyt, että vaikka kerran kuukaudessa käynnit voisivat olla ihan hyviä. Ja sitten jos joskus tulee vaikeampi tilanne, niin käyntejä voisi taas tihentää. Mutta mä oon oikeesti ihmetelly tätä jo pidemmän aikaa, että mikä on vialla (:DD), kun mua ei enää nykysin masenna. En siis tunne olevani vieläkään täysissä voimissa, mutta voimakkaaksi itseni tunnen.

No asiasta toiseen.. ollaan tässä tämän ystäväni kautta sielunsiskon kanssa mietitty, että muutettais kämppiksiksi. Ystäväni siis asuu tällä hetkellä toisessa kaupungissa, mutta on miettinyt että muuttaisi tänne. Ja koska kumpikaan meistä ei pidä yksinasumisesta, niin kämppiksinä asuminen olisi aika hyvä juttu. :)

Nyt meen tupakalle tonne ystäväni seuraan,mutta palataan taas -->